Painajainen – Prologi

Pimeää ja kylmää. Kolkkoa. Täällä ei ole yhtään mitään. En halua olla täällä. Väärin. Tämä on väärin. En halua olla yksin. En täällä. Olen kauhuissani. Jokin ei tunnu oikealta. Juoksen. En tiedä mitä pakoon juoksen mutta pakenen. Niin kovaa kuin jaloista pääsen. Juoksen metsässä. Oksat tarrautuvat minuun kiinni hidastaen minua. Paljaat jalkani ovat veressä kivillä juostessani, mutten välitä vain jatkan pakenemista. Puut joita vastaani tulee ovat mustia ja täynnä verenpunaisia lehtiä, jotka tuulen mukana leijuvat alas tukkien näkökenttääni. Puista irtoaa verta käsiini ja valkeaan mekkooni. Silti minä pakenen. Pakko. Juoksen sokkona puiden seassa kohti epämääräistä päämäärääni. Jokin tarttuu minuun olkapäästä. Kirkaisen.